Mitä kaikkea myimme?

Ennen irtiottoa myimme kotimme ja samalla suurimman osan omaisuudestamme. Nyt meillä on omaisuutta jäljellä noin yhdeksän pahvillaatikollisen verran, plus auto. Säilytettävien tavaroiden piti olla sekä relevantteja vielä kahden vuoden kuluttua (eli ei lastenvaatteita) että mahtua kenties tulevaan minitaloomme (eli ei isoa kulmavuodesohvaa).

Kun muuttopäivä lähestyy, sitä hämmästyy miten paljon onkaan hamstrannut nurkkiinsa kaikenlaista. Myimme sohvan, lahjoitimme FatBoyn paikalliselle koululle, veimme sängyn ja pesukoneen sukulaisten kaupunkiyksiöön ja loput kirppikselle tai kierrätykseen. Tavaraa käytiin läpi kaappi kaapilta ja kierros kierrokselta. 

Mitä lähti?

Esimerkiksi sohva, hyllyt, kuivari, lastenhuoneen kalusteet, tauluja, pihakalusteet, grilli, aurinkovarjo, vaatteita, kenkiä, takkeja, huiveja, Burberryn trenssit, Fatboy Buggle-Up, valaisimet, kukkaruukkuja, hevosen satulat, loimet ja varusteet, kilpapyörät, kypärät ja muut kamat, rullaluistimet, painot, tangot ja muut urheiluvälineet, enkelin siivet, popcorn-purkki, pyöräteline, seinäkelloja ja kaikkea mahdollista. Lisäksi kalustimme sukulaisten kaupunkiyksiön asuinkuntoon: sänky, keittiönpöytä, tuolit, lakanat, pyyhkeet, verhot, mattoja, astioita, tiskiaineet, shamppoot ja kaikkea, mitä nyt asumiseen voi tarvita. 

Oli jännä huomata, miten joihinkin tavaroihin oli tunnesidos ja joihinkin ei. Täysin riippumatta siitä, oletko käyttänyt tavaroita, vai ihastellut vain kaapissa. Marimekon mekot ovat ihania, mutta enhän mä niitä koskaan käyttänyt. Hevosen paksu Fairfaxin satulavyö oli mulle tosi rakas, mutta eihän mulla ollut enää hevostakaan. Joitain pyyhkeitä taas vihasin jo entuudestaan ja oli ihanaa päästä niistä eroon. Vauvan kylpyammeelle olisi kyllä vieläkin käyttöä, mutta se taas vie ihan liikaa tilaa.  

Mitä jäi?

Jäljelle jäi kutakuinkin yhdeksän Ikea-laatikollista, rinkka ja matto. Talikko ja lumilapio. Yhdessä laatikossa on mun vaatteet, toisessa Jeren, kolmannessa kengät, neljännessä verhot ja lakanat, viidennessä astiat, kuudennessa henkarit (woot? pakko säästää!), seitsemännessä papereita, kahdeksannessa makuupussit ja reput ja viimeisessä tyttöjen tavaroita ja muistoja. Lisäksi meillä on pari mattoa, rinkka ja joogamatto rullattuina sängyn alla. Auto meidän piti myydä syksyllä kun muutimme kaupunkiin, mutta olimme jo niin myöhässä sen kanssa, että päätimme pitää sen reissuun lähtöön asti. Olisimme joka tapauksessa joutuneet ostamaan mökille jonkun kesäauton. Siis sellaisen, jolla pääsee maaliskuun pakkasilla synnärille!

Keväällä kun kävin mökillä laatikoita läpi, fiilis oli hämmentynyt: "ai mä omistin tällaisenkin" tai "miks ihmeessä tää on pitänyt säästää?". Kun on just myynyt Burberryn trenssin ja Marimekon mekkoja, tuntuu tyhmältä kaivaa laatikosta lapsen pieneksi jääneitä ja reikäsiä H&M:n trikoohousuja. Aina tavaran rahallinen arvo ei korreloi sen käyttöarvon kanssa ja turhaan säästämme kallista trenssiä, jos sitä ei kukaan koskaan käytä. 

Tavara on varmaan kuin rahaa - tietyn perus toimeentulon jälkeen liika tavara ei tee onnelliseksi. Ehkä jopa päinvastoin. Tällä hetkellä mulla on ainakin hyvä fiilis meidän tavaroista. Ne mahtuvat minitaloon (jos vaikka sellainen joskus rakennettaisiin) ja ainakin osalle on toivottavasti tulevaisuudessa käyttöäkin. Jos ei, ollaan ainakin opeteltu tavarasta luopumista. 

Mistä sä oot luopunut viime aikoina?

Happy Trails, 

Satu

HappyTrails.fi Satu Olkinuora-Valkonen

Lue lisää